Pikkulikka tippa silmässä

Varastimme lapsuutesi

Tippa silmässä syytät meitä siitä, että varastimme unelmasi ja lapsuutesi vaikka sinun itse asiassa pitäisi istua koulun penkillä kuten kaikki muut. Tulet pitämään meitä silmällä!! 
Wow! Sanasi tulvivat rajattomasta tyhymyydestä. Edustat juuri sitä väestönosaa, joka ylläpitää kulutusyhteiskuntaa. Elät kavereittesi kanssa sellaisessa aineellisessa yltäkylläisyydessä, josta menneet sukupolvet eivät osanneet uneksia ja pidätte kaiken itsestään selvyytenä. Jopa vaaditte sitä!

Meillä ei ollut mitään pois heitettävää

Kuulun noihin 1950 ja 1960-luvun nuoriin. Elimme ekologisesti, säästäen ja ympäristöystävällisesti tavalla, josta et voi edes uneksia. Käytimme vanhempien sisarustemme vaatteita, parsimme villasukkamme ja lapasemme itse. Mitään ei heitetty pois vaan kun vaatteet tulivat elinkaarensa päähän, niistä otettiin vielä napit ja vetoketjut talteen. Loput käytettiin rätteinä ja pyyhkeinä, koska siihen aikaan ei ollut kertakäyttöpyyhkeitä. Ei ollut myöskään kertakäyttövaippoja, vaan pikkulapset käyttivät harsovaippoja, joita käytön jälkeen pestiin. Kouluun kuljimme jalkaisin. Koulukuljetuksia ei ollut eikä vanhemmillamme ollut mahdollisuutta viedä meitä, koska auto oli harvinaisuus. Koulukirjamme periytyivät ikäluokalta toiselle ja jokaisen oli huolehdittava kirjoistaan. Kouluvuotemme alkoi sillä, että vanhojen koulukirjojen kannet päällystettiin paperilla.

Olimme likaisia mutta terveitä

Joillakin oli polkupyöriä, mutta niissä ei ollut vaihteita ja useimmiten jouduimme lapsesta asti käyttämään aikuisten pyöriä. Miesten pyörää poljimme tangon alta. Kaupan ostokset kannoimme verkkokasseissa kotiin. Käärepaperi avattiin varovaisesti ja paperi taitettiin ja otettiin talteen. Ei ollut muovikasseja eikä muovipakkauksia. Paketit käärittiin paperinarulla. 
Saimme kylpeä kerran viikossa ja silloinkin vesi lämmitettiin kaminassa puilla. Kodeissa ei ollut pesukoineita eikä autoja. Huoneemme eivät olleet täynnä muovisia leikkikaluja. Meillä ei ollut pelikoneita taikka kännyköitä. Vietimme nuoruutemme niityillä ja metsissä ilman Whatsappia tai Instagramia. Olimme likaisia mutta terveitä. Emme kärsineet ylipainosta, allergioista taikka masennuksesta. Emme tarvinneet ohjaajia, kuraattoreita taikka tukiopetusta.

Nykynuori ei ole esikuva

Kuinka tekopyhiä protestinne ovatkaan! Sinun ikäiset nuoret saastuttavat luontoamme enemmän kuin mikään aikaisempi sukupolvi. Teidän vaatekaappinne ovat täynnä lapsityövoimalla teetettyjä muotivaatteita. Teidän kännykkänne ja tietokoneenne lähetetään ongelmajätteeksi köyhiin maihin. Muovijätteenne ui valtamerissä. Kaikki mitä omistatte ja ostatte, lisää vain sitä vihaamasi hiilidiosidia, joten et missään tapauksessa ole luontoystävällisen yhteiskunnan esikuva.

Greta, suuntaa vihasi itseesi ja omiin kavereihisi, koska haluatte ylläpitää tätä loputonta kulutusta! Te olette tämän maailman suurin uhka!

Tämä juttu on saksalaisen Kornelia Kirchweger blogin inspiroima.