Hiilidioksidi – Ilmastonmuutos osa 2

Elämä maapallollamme alkoi, kun tulivuoret syöksivät maan uumenista gigatonneittain tätä elämällemme tärkeintä kaasua. Maapallon alkuaikoina hiilidioksidipitoisuudet ilmassamme olivat yli 90 %, mutta aikojen saatossa luonnolliset prosessit ja hiilidioksidin kierto sitoivat sen meriin ja esimerkiksi kalkkikiveen. Noin 500 miljoonaa vuotta sitten hiilidioksiditasot olivat vielä 8000 ppm ja niin alhaisia hiilidioksiditasoja kuin meillä on nyt, ei ole ollut kuin kerran aikaisemmin noin 300 miljoonaa vuotta sitten.

Koska kaikki elämä tarvitsee hiilidioksidia, sitä on oltava riittävästi ilmakehässämme. Kun hiilidioksiditaso alittaa 250 ppm, alkavat kasvit kärsiä ja monet lajit menehtyvät (McKay et al. 1991). Näin ollen sellaisia jaksoja tuskin on ollut, joissa näin alhaisia hiilidioksiditasoja on havaittu, koska yhdenkään kasvin ei ole todettu kuolleen sukupuuttoon hiilidioksidivajeen takia.

Hiilidioksidi liukenee veteen ja ilmastokeskustelun kannalta tärkeä kysymys on vedessä ja ilmassa olevan hiilidioksidin suhde. Tätä suhdetta kuvaa nk. Henryn laki, joka koskee kaasun paineen ja sen liukoisuuden suhdetta, ja 25 asteen lämpötilassa suhde on noin 1:50 eli yksi osa on ilmassa ja 50 osaa vedessä. Näin voimme myös todeta, että valtamerissä on noin 50 kertaa enemmän hiilidioksidia kuin ilmakehässä. Vedessä on siis 120 mg vetykarbonaattia (HCO3) litrassa eli saman verran kuin 180 litrassa ilmaa on hiilidioksidia (CO2). Mitä kylmempää vesi on, sitä suurempi osa hiilidioksidista liukenee veteen ja tämä on tuttua kuplavesissä. Mitä lämpimämpi avattu olutpullo on, sitä huonommin hiilidioksidi säilyy avatussa pullossa.

Tilastojen perusteella tiedetään, että hiilidioksiditasot nousevat vasta sen jälkeen, kun lämpötila nousee – ei siis toisin päin. Tätä ilmiötä on selitetty sillä, että merien lämmetessä, niiden kyky sitoa hiilidioksidia pienenee, kuten olutpullossa tapahtuu (Kuo et al. 1990; Segalstad 1990). Ilmiö jossa hiilidioksidi seuraa lämpöä näkyy kaikissa kaavioissa, joissa lämpö- ja hiilidioksiditasoja on verrattu keskenään.

Valtamerissä on valtavat määrät hiilidioksidia, joka koko ajan sitoutuu veteen liuenneen kalsiumin kanssa muodostaen kalsiumkarbonaattia (lähinnä kalkkikiveä) merien pohjalle. Näin kalsiumiin sitoutunut hiilidioksidi poistuu veden ja ilmakehän kierrosta. Tutkimusten mukaan valtamerien pintavesissä aina 200 syvyyteen asti on riittävästi veteen liuennutta kalsiumia sitomaan kaikki ihmiskunnan tuottamat fossiiliset hiilidioksidipäästöt (Jaworowski et al., 1992a).

Maapallon fossiilisten aineiden polttaminen tuottaisi noin 7.000 Gigatonnia hiiltäa eli 26.000 Gt CO2. Kun tämä jaetaan Henryn lain mukaisesti suhteessa 1:50 veteen ja ilmaan, niin ilman hiilidioksidipitoisuus nousisi 520 Gigatonnia. Tällä hetkellä ilmastossamme on 3.100 Gigatonnia hiilidioksidia, joten muutos olisi vaivaiset 16 %. Tutkimalla hiilen pysyviä isotooppeja 12C ja 13C voidaan päätellä, että ihmisen aiheuttama lisäys hiilidioksiditasoihin voi olla enintään 4 % kaikesta ilmakehään tulevasta hiilidioksidista (Segalstad 1996). Näin ollen pilvien aiheuttama lämmön säätely on huomattavasti suurempi kuin ihmisen mahdollisesti aiheuttamat hiilidioksidipäästöt.

Tarkastellaan IR-säteilyä alueella 0,75 µm – 13 µm. Kun IR sitoo osan energiastaan esimerkiksi hiilidioksidimolekyyleihin sen energiamäärä vähenee ja signaali vaimenee. Avaruustutkimus tarkkailee ulkoavaruudesta tulevaa valoa myös IR-alueella ja avaruustutkimuksen perusteella tiedämme, että taajuuksien 7,5 µm ja 9 µm välillä vesi sitoo suuren osan IR-säteilystä. Taajuudella 9,6 µm otsonikerros sitoo hieman IR-säteilyä, mutta muuten taivas on täysin ”kirkas” IR-säteilyn osalta aina 10 µm asti. Alueella 10 µm – 13 µm vesihöyry sitoo taas IR-säteilyä, mutta vasta 13 µm jälkeen hiilidioksidin vaikutus kasvaa. Jos asiaa tarkastellaan astronomian kautta, niin otsonikerrosta lukuun ottamatta ei tapahdu minkäänlaista vaimennusta IR-alueella 7,5 µm ja 13 µm välisellä alueella ja IR-säteilyn suurin vaimennus (95%) johtuu vedestä ja vain 3 % hiilidioksidista.

Auringosta maan ilmakehään saapuvasta lyhytaaltoisesta säteilystä yli puolet on infrapunasäteilyä (53 % kokonaisenergiasta).

On myös väitetty, että nousevat hiilidioksiditasot aiheuttavat merien happamoitumisen. Tyynen valtameren pH-tasot vaihtelevat paikasta riippuen 7,8 ja 8,5 välillä, joten mitään vakiotasoa ei ole olemassa. On myös muistettava, että ennen kuin pH-tasot alkavat muuttua hiilidioksidin takia, täytyy meriin liuennut kalsium kulua loppuun. Tällä hetkellä merien kalsium 200 metrin syvyyteen asti riittää muuttamaan kaikkien tunnettujen fossiilisten polttoaine-esiintymien tuottama hiilidioksidi kalsiumkarbonaatiksi (kalkkikiveksi).

Metaani on vielä pahempi? Metaani, eli CH4 reagoi ilmassa olevan hapen kanssa siten, että yhdessä muodostavat yhden hiilidioksidimolekyylin ja kaksi vesimolekyyliä. Vesi sitoo IR-säteilyä, mutta toisaalta vesi+hiilidioksidi+aurinko tuottaa elämälle tärkeätä kasvua ja happea.

Mutta kun lämpötilat nousevat? Kyllä jos aurinko paistaa! Ja hiilidioksiditasot nousevat? Kyllä koska aurinko lämmittää! Grönlannin jäätiköt sulavat ja tulee vedenpaisumus? Kyllä toki, jos jäät sulaisivat kuten nyt, niin kestäisi 14.000 vuotta ennen kuin Grönlanti olisi paljas ja ennen sitä meillä olisi jo uusi jääkausi meneillään.

Loppujen lopuksi: Meillä ei riitä fossiilisia polttoaineita nostamaan hiilidioksiditasoja kuin 16 %.

Lähteitä:


Jaworowski, Z., Segalstad, T.V. and Hisdal, V. (1992a): Atmospheric CO2 and Global Warming: A Critical Rewiev; 2nd revised edition. Norsk Polarinstitutt, Meddelelser 119,76 pp.
Jaworowski, Z., Segalstad, T.V. & Ono, N. (1992b): Do glaciers tell a true atmospheric CO2 story? Science of the Total Environment 114, 227-284.

Kuo, C., Lindberg, C. & Thomson, D.J. (1990): Coherence established between
atmospheric carbon dioxide and global temperature. Nature 343, 709-714.

McKay, CP., Toon, O.B. & Kasting, J.F. (1991): Making Mars habitable. Nature 352,
489-496. 

Segalstad, T.V. (1990): Temperatur og CO2. Teknisk Ukeblad 137 (17; yellow part), 4-5.

Segalstad, T.V. (1996): The distribution of CO2 between atmosphere, hydrosphere, and lithosphere; minimal influence from anthropogenic CO2 on the global "Greenhouse Effect". In: Emsley, J. (Ed.): The Global Warming Debate. The report of the European Science and Environment Forum. Bourne Press, Ltd., Bournemouth, Dorset, UK, 41-50.

Klimanistilahko – Ilmastonmuutos osa 1

Sosiaalisena eläimenä ihminen hakee turvaa laumasta ja lauma on yhteistä käsitemaailmaa jakavien yksilöiden muodostama yhteisö. Yhteisön tavoitteesta syntyy jumaluus-käsite, eli yhteisöä ohjaa sen itsensä muodostama totuus, joka lopulta irtoaa reaalimaailmasta ja pahimmillaan yhteisö alkaa tuhota juuri sitä asiaa, jota se on lähtenyt ajamaan. Näin on käynyt esimerkiksi vihreälle liikkeelle. 

Joissakin vaiheessa yhteisön ”imperialistit” saavat otteen ja syntyy ajatus aatteen levittämisestä miekan voimalla. Me tunnemme sekä raamatusta että koraanista miten aatetta tulee suojella, eikä tällainen toiminta ole vierasta tämän päivän Suomessa, jossa sananvapauden rajoittamiseen liittyy viranomaisten harjoittamat erilaiset ilmiantokampanjat. Alla Raamatun ja Koraanin yhteinen näkemys:

”Vaikka veljesi, poikasi tai tyttäresi, salaa houkuttelisi sinua palvelemaan vieraita jumalia, älä kuuntele häntä. Älä sääli häntä, älä osoita hänelle armoa äläkä salaa hänen rikostaan, vaan surmaa hänet. Heitä itse ensimmäinen kivi, ja sinun perässäsi tulkoot kaikki muut. Kivittäkää hänet kuoliaaksi, sillä hän yritti viekoitella teitä luopumaan aatteestamme.”

Kaikille näille aatteille on yhteistä niiden taakse kätkeytyvä fanaattisuus ja halu hallita ihmisiä pelolla ja uhalla. Pelolla hallinta oli se mekanismi, jolla katolinen kirkko ylläpiti noitavainojaan vielä 1700-luvulla, ja samat noitavainot esiintyvät tänäkin päivänä vahvasti perinteisiin ja uskontoihin nojaavissa yhteisöissä (sosialismi, islam, Jehovan todistajat, lestadiolaiset yms.). Vaikka noidat ja vääräuskoiset eivät nykyään päädy roviolle, vankilatuomiot ja kidutukset ovat yleisiä jopa Euroopan oikeusvaltioissa. Saksassa holokaustin kieltäjille ja niin Isossa Britanniassa kuin Itävallassa islamia kritisoiville heilahtaa häkki. Häkki tulee pian heilahtamaan myös ilmastonmuutoksen vastustajille – heidät suljetaan vankiloihin ”ihmiskuntaa vahingoittavan valheellisen tiedon levittämisestä”. 

Pelolla hallitsemista korostetaan yleisesti maailmanlopun ennusteilla. Ihmiskunnan dokumentoidussa historiassa maailmanloppua on ennustettu noin 174 kertaa. Sitä ennustivat jo assyrialaiset 2800 eaa. ja tunnetuimpia oman aikamme ennusteita ovat Jehovan todistajien arvio vuonna 1966, jonka mukaan syksyllä 1975 olisi ajankohta Kristuksen tuhat-vuotisen valtakauden alulle. Näitä väitteitä toistettiin läpi 1960-luvun lopun ja vuonna 1974 ennustajat vahvistivat, että maailmanloppuun olisi enää lyhyen aikaa.

Samaan aiheeseen liittyy myytti vedenpaisumuksesta, joka tunnetaan monista kulttuureista. Raamatun kertomuksessa maan peitti 40 vuorokautta kestänyt rankkasade, josta vain Nooa ja hänen perheensä pelastuivat. Samanlaisia myyttejä esiintyy muinaisesta Babyloniassa ja Sumerissa. Myös muinaisilla kreikkalaisilla oli kertomuksensa tästä aiheesta.

Nykyajan uususkonto, jota kutsun klimanistilahkoksi, on maailmanhistorian laajin tuomiopäivän lahko, joka häikäilemättä ajaa tuhoon sen maailman ja luonnon, jonka esi-isämme vuosituhansien saatossa on kehittänyt. Klimanistilahko syntyi YK:n aloitteesta vuonna 1972 Tukholmassa, ja YK:n päämaja on siitä lähtien toiminut lahkon ”suursmurffien” moskeijana. Klimanistilahkolle tyypillistä on, että jo 1972 ennustettiin maailmanlopun tulevan 10 vuoden sisällä ellei ihmiskunta pyydä syntiensä anteeksiantoa ja alistu poliittisen eliitin käskyvallalle. Näitä 10 vuoden ennusteita on ropissut säännöllisin välein ja vuonna 2018 Puolassa pidetyt klimanistilahkon suviseurat asettivat maailmanlopun seuraavaksi päivämääräksi vuoden 2030.

Aatteen levitessä klimanistilahko siirtyi mediaan ja perinteinen tutkiva journalismi on muuttunut toimittajien itsensä ja heidän ajamansa klimanistiaatteen ylistämiseksi. Vähemmän yllätti, että mediasta ja etenkin YLE:stä tuli maailmanlopun sanoman tärkein levittäjä, johon jokainen taiteilija, koulutyttö, filosofi tai toimittaja kutsuttiin julistamaan ikuisen kadotuksen pyhää sanomaa. Syntyi klimanistilahkon pyhä kolminaisuus: media, politiikka ja vihervasemmisto. Media pyörittää roihuavalla kiirastulella oravanpyörää, jossa poliitikot ajavat takaa omaa varjoaan ja vihervasemmisto hykertelee, kun ilmaston nimessä tehtävä anekauppa ja verotus kukoistaa.

Media kieltäytyy haastattelemasta sellaisia tutkijoita, joilla on uskonnon vastainen näkemys ja onhan se selvää. Yksikään aate, uskonto tai oppi ei koskaan tuo saarnastuoliinsa oman ideologiansa vastustajia ja klimanistilahko haluaa vaientaa kaikki, jotka sanovat, ettei maailmanloppu ole ovella. 

Lahkon toiminnassa totuus on toisarvoinen ja aate nojaa voimakkaasti tunnevärjättyyn tieteelliseen fiktioon. Tällaisen tunneohjatun tieteen tyypillisenä ilmentymänä voidaan pitää 16-vuotiasta ruotsalaistyttöä, jolle on ehdotettu jopa Nobelin palkinto taistelustaan klimanistilahkon aatteen puolesta. Valmiiksi kirjoitetusta paperista lukeva nuori leimataan ilmastokysymyksen asiantuntijaksi ymmärtämättä, että näin nuorella ihmisellä ei voi olla minkäänlaista sellaista kokonaisuuden hallintaa, joka liittyy maapallon ilmastoon. Asiastahan eivät edes tiedeyhteisö ole päässyt yksimielisyyteen. Lopulta tämä tyttö osoittautui äitinsä ohjelmoimaksi puhelottoautomaatiksi, jonka tehtävänä oli kerätä klimanistilahkolle sympatia sellaisten ihmisten joukosta, jotka eivät ymmärrä aiheesta yhtään sen enempää kuin tämäkään tyttö.

Miten käy pitkälle kehittyneelle länsimaiselle yhteiskunnalle, jos näin voimakkailla tunneperäisillä vetoomuksilla taistellaan tiedettä, luontoa ja sen lakeja vastaan? Jos katsotaan, mitä SDP:n Antti Rinne sanoo Iltasanomissa, niin hän on itse valmis maksamaan kovempaa veroa tuotteista, jotka voi luokitella ilmastolle ja ympäristölle haitallisiksi, eli hän tunnustaa, että kyse ei ole ilmastosta vaan verotuksesta (anekauppa).

”Olen itse lihansyöjä edelleenkin ja olen sen valmis maksamaan, koska mielestäni oleellista on se, että saamme tämän maapallon säilytettyä tuleville sukupolville.”

Antti Rinteellä on varaa, mutta miten käy köyhyysloukussa oleville vihervasemmiston kannattajille? Käy juuri niin kuin klimanistilahko aina on halunnut. Luomme yhteiskunnan, jossa yläluokka (klimanistit) porskuttavat ja kansa rypee kurjuudessa. 

Nuoruudessani Eydie Gormé lauloi ”Blame it on the bossanova” eli syyttäkää bossanovaa. Jokin vuosi sitten ”arvostettu” New York Times kirjoittaa Yellowstonen hirvien ja vapitien kadosta, että syynä on ilmastonmuutos eikä sudet. Ruotsin SVT esitti alkuvuonna ”faktaohjelman”, jossa mm. annettiin ymmärtää, että Japanin tsunami johtui ”ilmastonmuutoksesta”.

Minunkin pitää syyttää ”ilmastonmuutospuheita” YLE:n iltauutisten aiheuttamasta pahoinvoinnista!