Miksi kommunismi ja sosialismi pitäisi kieltää

Kun tutkin poliittista historiaa viimeisten 250 vuoden ajalta olen yhä hämmästyneempi siitä, miten maailman yleistä mielipidettä ja eri maiden lainsäädäntöä muokataan pelkän propagandan perusteella. Kuinka helppoa valhe olisi paljastaa, mutta hämmästyttävän harvoin kukaan tohtii penkoa riittävän syvälle. Pelkona kun on, että valheellinen maailmankuvamme romahtaa ja kaikki se, johon olemme uskoneet, osoittautuu oman tyhmyytemme tuotteeksi.

Minua on aina kiehtonut se, miksi Saksan kansa sankoin joukoin lähti seuraamaan Hitlerin jalanjälkiä ja ”syöksi” maailman kaikkien aikojen suurimpaan verilöylyyn. Kun Neuvostoliitto kaatui, avautuivat puna-armeijan takavarikoimat natsien arkistot tutkijoille ja valheiden verho on sen jälkeen romahtanut, vaikka mediamme vaikenee asiasta.

Esimerkkejä on satoja, mutta katsotaan vaikkapa Majdanekin keskitysleirin tilastoja miten ne totuuden mukana ovat muuttuneet.

– 1944 puna-armeija valtasi Majdanekin ja pidetyssä tiedotustilaisuudessa 25.8.1944 venäläisen komission puheenjohtaja Kudriatechev kertoi, että leirillä oli kaasutettu päiviltä n. 2 miljoonaa ihmistä niistä 6 miljoonasta, joita väitetään tapetun.

– myöhemmin samana vuonna Puolassa syytettiin kuutta saksalaista vartijaa osallisuudesta murhiin ja oikeudenkäynnissä ilmoitettiin kaasutettujen juutalaisten lukumääräksi 1,7 miljoonaa.

– 1945 Nürnbergin oikeudenkäynnissä esitettiin luku 1,5 miljoonaa, joka perustui Neuvostoliiton antamiin tietoihin.

– 1948 puolalainen tuomari Zdzislaw Lukaszkiewicz, joka oli saksalaisten sotarikoksia tutkineen komission jäsen, julkaisi komission laskelman, joka oli 360.000 kuollutta. Tämä luku oli vuosikymmenten ajan esillä Majdanekin museossa.

– 1992 puolalainen historoitsija Czeslaw Rajca korjasi lukija hieman alaspäin ja pääsi 235.000 uhriin.

– 1998 tutkijat Carlo Mattogno ja Jürgen Graf kävivät läpi Venäjällä löytyneitä arkistoja ja päätyivät lopputulemaan, ettei Majdanekissa koskaan ollut kaasukammioita ja lähinnä tauteihin kuolleiden juutalaisten lukumäärä oli 42.000 joka perustui arkistojen dokumentteihin. Heidän juliaisema kirja ”Concentration Camp Majdanek – A Historical and Technical Study” on vapaasti ladattavissa internetistä.

– 2005 Majdanekin museon johtaja Thomaz Kranz päätyi lukemaan 78.000 kuollutta.

Auswitchin kohdalla alkuperäinen lukema oli 4 miljoonaa, ja tämä säilyi Museon seinällä vuoden 1990 huhtikuuhun, jolloin se vaihdettiin 1,5 miljoonaan. Auswitchin kohdalla on myöhemmin esitetty jopa 150.000 uhrin lukumäärä, mutta tyydytään viralliseen.

Jos sovelletaan tuote Ojalan laskuoppia, niin sodan päätyttyä juutalaiset puhuivat 6 miljoonan juutalaisen kuolemasta. Saamme siis ”todistetusti” 6 miljoonaa – Madjanek 1,9 miljoona – Auswitch 2,5 miljoonaa = 2,6 miljoonaa. 

Itse asiassa 6 miljoonan kuolleen juutalaisen lukumäärä on esitetty sionistisessa lehdistössä satoja kertoja jo 1800-luvulta alkaen. 

Entä toverit tuolla idässä? Miksi heidät on unohdettu?

Marxin ja Leninin oppi oli niin brutaali, että kommunismia ja sosialismia tulisi pitää natsismin tavoin rikoksena ihmisyyttä vastaan. Katsotaan hieman tapahtumia rajan takana, missä he opettivat: 

”Ihmiset on opetettava vihaamaan! Me aloitamme nuorista, ja lapsia on opetettava vihaamaan vanhempiaan! Me osaamme ja meidän täytyy luoda uusi kieli, jolla kylvämme vihaa ja kammoa kaikkia niitä kohtaan, jotka eivät ole samaa mieltä kanssamme.”

Joulukuussa 1917 Trotski piti puheen puoluetovereilleen Pietarissa. Hän sanoi: 

”Meidän on muutettava Venäjä valkoisten neekereiden asuttamaksi autiomaaksi. Näihin tulemme kohdistamaan niin raakaa tyranniaa, että sellaista ei olla aiemmin nähty. Ainoa ero on, että tämä tyrannia ei tule oikealta vaan vasemmalta. Se ei myöskään ole valkoista vaan veren punaista. Tulemme juoksuttamaan sellaisia määriä verta, että kaikkien kapitalistien sodat tulevat kalpenemaan tekomme edessä ja suurimmat pankit Yhdysvalloissa tulevat toimimaan läheisessä yhteistyössä kanssamme. Jos voitamme, tulemme yhdistämään kaikki sionistiset voimat niin, että koko maailma putoaa polvil­leen näiden edessä. Näytämme heille mitä oikea voima on.

Terrorilla ja verilöylyillä tulemme painamaan Venäjän älymystön eläinten tasolle ja sillä välillä nuoret nahkatakkimme (salainen poliisi) osoittavat kuinka he voivat vihata kaikkea Venäjällä.”

Kaikki mitä Trotski toteutti Venäjällä, oli voimakkaasti sidottu sionismiin ja tämän sionistit ovat itse myöntäneet. Rabbi Stephen Samuel Wise sanoi New Yorkissa: 

”Toiset kutsuvat sitä sosialismiksi, mutta minä kutsun sitä juutalaisuudeksi.”

Kun tsaarin valta päättyi Venäjällä, sosialistien kortit paljastuivat. Bolševikkien keskuskomitea, joka valittiin elokuussa 1917, koostui 24 jäsenestä. Näistä ainakin 14 oli täysverisiä juutalaisia ja kaksi puoli-juuta­laista.

Vuonna 1922, Brittiläisen sanomalehden The Morning Post toimittaja Victor Marsden, julkaisi kaikkien Venäjän hallituksen hallinnossa työskentelevien 545 henkilön nimet. Näistä 477 oli juutalaisia ja vain 30 venäläisiä.

Alkoi juutalaisten terrori, jota johti salainen poliisi Tšeka ja sen johdossa toimi juutalainen Dzerzhinsky (Rufin). Käytännössä Tšeka käytti kaikkia mahdollisia tapoja ihmisten kiduttamiseksi, mutta Lenin oli tyytymätön tuloksiin ja vaati: ”Lisää voimaa terroriin!”

Juutalais-venäläinen lehti Yevreyskaya Tribuna kertoi elokuun 24. päivänä 1922 ilmestyneessä painok­sessa, kuinka Lenin oli kysynyt paikallisilta rabbeilta, olivatko he tyytyväisiä tappamisen erityiseen julmuuteen. Vastauksesta ei ole tietoa, mutta julmuudesta on.

Sisällissodan aikana juutalaiset bolševikit surmasivat arviolta noin 15 miljoonaa ihmistä. Vuosien 1918-1920 välisenä aikana he surmasivat lisäksi 10 miljoonaa ”luokkavihollista” ja tappoivat (tarkoituksel­lisesti) vuosina 1921-1922 nälkään noin 5 miljoonaa ihmistä Ukrainassa.
Näin Lenin tovereineen onnistui tappamaan yli 30 miljoonaa pääosin viatonta ihmistä vallankumouksessa ja sen jälkimainingeissa. Leninin jälkeen teurastusta jatkoi puolijuutalainen Stalin.

Stalinin yhtenä aisaparina toimi ”viimeinen bolševikki”, juutalainen Lazar Kaganovich. On arvioitu, että vuosina 1932–1933 ukrainalaisiin kohdistuneessa hyökkäyksessä kuoli noin 7–10 miljoonaa ihmistä. Suurin osa heistä kuoli nälkään, ja näitä tapahtumia kutsuttiin myöhemmin ukrainalaisten holo­kaustiksi. Kaganovicha ja hänen puoluetoveriaan Vjatšeslav Molotovia pidetään Ukrainan nälänhädän pääark­kitehteina.

Kun noihin lukuihin lisätään kollektivisoinnin yhteydessä tapetut venäläiset, Kaganovich joukkoineen tuhosi lähes 25-30 miljoonaa ihmistä muutamassa vuodessa. Tämäkään ei riittänyt Stalinin veren­himolle, vaan vuoteen 1937 mennessä 18 miljoonaa ihmistä tapettiin pelkän sosialismin nimeen. Vieläkään Stalin ei ollut saanut tarpeeksi vaan historioitsija Dmitri Yurasovin mukaan uudet murha-aallot käynnistyivät taas 1937. Vuosien 1937-38 aikana Venäjällä vangittiin poliittisin syiden takia 7 miljoonaa ihmistä, jotka päättivät elämänsä Siperian työleireillä.

Lavrenti Pavlovitš Berija oli Stalinin turvallisuuspäällikkö. Hän vastasi Neuvostoliiton sisäisestä turvallisuudesta ja toimi NKVD:n (ent. Tšeka) johtajana vuosina 1938–1953. Beria vihasi lapsia ja hän toimitti mahdollisimman monta lasta työleireille. Lokakuussa 1940 Berian johtama NKVD vangitsi noin miljoona 14-17 ikäistä lasta. NKVD:n yksiköt sieppasi lapset venäläisissä kaupungeissa ja ne ajettiin kuin karjalaumaa työleireille, missä valtaosa heistä menehtyi nälkään ja uupumukseen.
Vuodesta 1943 lähtien NKVD keräsi noin kaksi mil­joo­naa lasta vuosittain.

Beriasta tuli kammottava pyöveli toisen maailmansodan aikana, koska hän onnistui työntämään te­kon­sa saksalaisten syyksi. Hän vangitsi yli 20 miljoonaa ihmistä ja lähetti heidät työleireille. Viimeisten arvioiden mukaan Venäjällä menehtyi jopa 45 miljoonaa ihmistä, joiden surmaamisesta historioitsija Nikolai Tolstoyn mukaan päätti Lavrenti Beria ja Saksalle työnnettiin syyt murhiin. (Lähde Jüri Liina Under the sign of the scorpion). 

Lavrenti Beria kaappasi kaduilta lapsia ja siirsi heidät työleirille suurin piirtein yhtä paljon kuin natsit enimmillään tappoivat juutalaisia.

Tässä olisi hyvä alku keskustelulle, miksi länsimaissa ylipäätänsä sallitaan kommunistien ja sosialistien toiminta.

Alla joitakin lähteitä, joihin kannattaa tutustua.

https://www.realhistorychannel.org/NWO1763-1939.pdf
https://www.realhistorychannel.org/THE%20BAD%20WAR2apdfversion.pdf
https://holocausthandbooks.com/
https://nanomatic.fi/pdf/scorpion.pdf

Hiilidioksidi – Ilmastonmuutos osa 2

Elämä maapallollamme alkoi, kun tulivuoret syöksivät maan uumenista gigatonneittain tätä elämällemme tärkeintä kaasua. Maapallon alkuaikoina hiilidioksidipitoisuudet ilmassamme olivat yli 90 %, mutta aikojen saatossa luonnolliset prosessit ja hiilidioksidin kierto sitoivat sen meriin ja esimerkiksi kalkkikiveen. Noin 500 miljoonaa vuotta sitten hiilidioksiditasot olivat vielä 8000 ppm ja niin alhaisia hiilidioksiditasoja kuin meillä on nyt, ei ole ollut kuin kerran aikaisemmin noin 300 miljoonaa vuotta sitten.

Koska kaikki elämä tarvitsee hiilidioksidia, sitä on oltava riittävästi ilmakehässämme. Kun hiilidioksiditaso alittaa 250 ppm, alkavat kasvit kärsiä ja monet lajit menehtyvät (McKay et al. 1991). Näin ollen sellaisia jaksoja tuskin on ollut, joissa näin alhaisia hiilidioksiditasoja on havaittu, koska yhdenkään kasvin ei ole todettu kuolleen sukupuuttoon hiilidioksidivajeen takia.

Hiilidioksidi liukenee veteen ja ilmastokeskustelun kannalta tärkeä kysymys on vedessä ja ilmassa olevan hiilidioksidin suhde. Tätä suhdetta kuvaa nk. Henryn laki, joka koskee kaasun paineen ja sen liukoisuuden suhdetta, ja 25 asteen lämpötilassa suhde on noin 1:50 eli yksi osa on ilmassa ja 50 osaa vedessä. Näin voimme myös todeta, että valtamerissä on noin 50 kertaa enemmän hiilidioksidia kuin ilmakehässä. Vedessä on siis 120 mg vetykarbonaattia (HCO3) litrassa eli saman verran kuin 180 litrassa ilmaa on hiilidioksidia (CO2). Mitä kylmempää vesi on, sitä suurempi osa hiilidioksidista liukenee veteen ja tämä on tuttua kuplavesissä. Mitä lämpimämpi avattu olutpullo on, sitä huonommin hiilidioksidi säilyy avatussa pullossa.

Tilastojen perusteella tiedetään, että hiilidioksiditasot nousevat vasta sen jälkeen, kun lämpötila nousee – ei siis toisin päin. Tätä ilmiötä on selitetty sillä, että merien lämmetessä, niiden kyky sitoa hiilidioksidia pienenee, kuten olutpullossa tapahtuu (Kuo et al. 1990; Segalstad 1990). Ilmiö jossa hiilidioksidi seuraa lämpöä näkyy kaikissa kaavioissa, joissa lämpö- ja hiilidioksiditasoja on verrattu keskenään.

Valtamerissä on valtavat määrät hiilidioksidia, joka koko ajan sitoutuu veteen liuenneen kalsiumin kanssa muodostaen kalsiumkarbonaattia (lähinnä kalkkikiveä) merien pohjalle. Näin kalsiumiin sitoutunut hiilidioksidi poistuu veden ja ilmakehän kierrosta. Tutkimusten mukaan valtamerien pintavesissä aina 200 syvyyteen asti on riittävästi veteen liuennutta kalsiumia sitomaan kaikki ihmiskunnan tuottamat fossiiliset hiilidioksidipäästöt (Jaworowski et al., 1992a).

Maapallon fossiilisten aineiden polttaminen tuottaisi noin 7.000 Gigatonnia hiiltäa eli 26.000 Gt CO2. Kun tämä jaetaan Henryn lain mukaisesti suhteessa 1:50 veteen ja ilmaan, niin ilman hiilidioksidipitoisuus nousisi 520 Gigatonnia. Tällä hetkellä ilmastossamme on 3.100 Gigatonnia hiilidioksidia, joten muutos olisi vaivaiset 16 %. Tutkimalla hiilen pysyviä isotooppeja 12C ja 13C voidaan päätellä, että ihmisen aiheuttama lisäys hiilidioksiditasoihin voi olla enintään 4 % kaikesta ilmakehään tulevasta hiilidioksidista (Segalstad 1996). Näin ollen pilvien aiheuttama lämmön säätely on huomattavasti suurempi kuin ihmisen mahdollisesti aiheuttamat hiilidioksidipäästöt.

Tarkastellaan IR-säteilyä alueella 0,75 µm – 13 µm. Kun IR sitoo osan energiastaan esimerkiksi hiilidioksidimolekyyleihin sen energiamäärä vähenee ja signaali vaimenee. Avaruustutkimus tarkkailee ulkoavaruudesta tulevaa valoa myös IR-alueella ja avaruustutkimuksen perusteella tiedämme, että taajuuksien 7,5 µm ja 9 µm välillä vesi sitoo suuren osan IR-säteilystä. Taajuudella 9,6 µm otsonikerros sitoo hieman IR-säteilyä, mutta muuten taivas on täysin ”kirkas” IR-säteilyn osalta aina 10 µm asti. Alueella 10 µm – 13 µm vesihöyry sitoo taas IR-säteilyä, mutta vasta 13 µm jälkeen hiilidioksidin vaikutus kasvaa. Jos asiaa tarkastellaan astronomian kautta, niin otsonikerrosta lukuun ottamatta ei tapahdu minkäänlaista vaimennusta IR-alueella 7,5 µm ja 13 µm välisellä alueella ja IR-säteilyn suurin vaimennus (95%) johtuu vedestä ja vain 3 % hiilidioksidista.

Auringosta maan ilmakehään saapuvasta lyhytaaltoisesta säteilystä yli puolet on infrapunasäteilyä (53 % kokonaisenergiasta).

On myös väitetty, että nousevat hiilidioksiditasot aiheuttavat merien happamoitumisen. Tyynen valtameren pH-tasot vaihtelevat paikasta riippuen 7,8 ja 8,5 välillä, joten mitään vakiotasoa ei ole olemassa. On myös muistettava, että ennen kuin pH-tasot alkavat muuttua hiilidioksidin takia, täytyy meriin liuennut kalsium kulua loppuun. Tällä hetkellä merien kalsium 200 metrin syvyyteen asti riittää muuttamaan kaikkien tunnettujen fossiilisten polttoaine-esiintymien tuottama hiilidioksidi kalsiumkarbonaatiksi (kalkkikiveksi).

Metaani on vielä pahempi? Metaani, eli CH4 reagoi ilmassa olevan hapen kanssa siten, että yhdessä muodostavat yhden hiilidioksidimolekyylin ja kaksi vesimolekyyliä. Vesi sitoo IR-säteilyä, mutta toisaalta vesi+hiilidioksidi+aurinko tuottaa elämälle tärkeätä kasvua ja happea.

Mutta kun lämpötilat nousevat? Kyllä jos aurinko paistaa! Ja hiilidioksiditasot nousevat? Kyllä koska aurinko lämmittää! Grönlannin jäätiköt sulavat ja tulee vedenpaisumus? Kyllä toki, jos jäät sulaisivat kuten nyt, niin kestäisi 14.000 vuotta ennen kuin Grönlanti olisi paljas ja ennen sitä meillä olisi jo uusi jääkausi meneillään.

Loppujen lopuksi: Meillä ei riitä fossiilisia polttoaineita nostamaan hiilidioksiditasoja kuin 16 %.

Lähteitä:


Jaworowski, Z., Segalstad, T.V. and Hisdal, V. (1992a): Atmospheric CO2 and Global Warming: A Critical Rewiev; 2nd revised edition. Norsk Polarinstitutt, Meddelelser 119,76 pp.
Jaworowski, Z., Segalstad, T.V. & Ono, N. (1992b): Do glaciers tell a true atmospheric CO2 story? Science of the Total Environment 114, 227-284.

Kuo, C., Lindberg, C. & Thomson, D.J. (1990): Coherence established between
atmospheric carbon dioxide and global temperature. Nature 343, 709-714.

McKay, CP., Toon, O.B. & Kasting, J.F. (1991): Making Mars habitable. Nature 352,
489-496. 

Segalstad, T.V. (1990): Temperatur og CO2. Teknisk Ukeblad 137 (17; yellow part), 4-5.

Segalstad, T.V. (1996): The distribution of CO2 between atmosphere, hydrosphere, and lithosphere; minimal influence from anthropogenic CO2 on the global "Greenhouse Effect". In: Emsley, J. (Ed.): The Global Warming Debate. The report of the European Science and Environment Forum. Bourne Press, Ltd., Bournemouth, Dorset, UK, 41-50.