Media ja Newtonin III laki

Edellisen viikon tapahtumat antavat taas kerran aiheen kysyä, onko valtamediamme niin luotettava ja puolueeton, kuin se antaa ymmärtää. Tällä viittaan Helsingissä tapahtuneeseen kahden suoma­laisen välienselvittelyyn, jonka seurauksena töytäisyn saanut mies jouduttiin viemään sai­raalaan. Viikkoa myöhemmin hän menehtyi toistaiseksi tuntemattomasta syystä. Mikäli kuolema oli nahistelun seurausta, epäily pitäisi kohdistua sairaalaan, joka ei hoitanut potilasta loppuun asti.

Tällaiset nahistelut ovat arkipäivää. Jouduin provosoimattoman hyökkäyksen kohteeksi Kotkassa, jolloin minut työnnettiin päin kiviseinää, vietiin tajuttomana sairaalaan ja pääsin kahden vuorokauden kuluttua pois. Asiaa ei edes tutkittu. Sukulaiseni ja lapsuuden ystäväni selvitteli välejään naapurinsa kanssa Espoossa, jolloin hän kaatui selin kerrostalon portaikossa ja menehtyi. Poliisi tutki asiaa ja totesi sen vahingoksi eikä ketään syytetty. Minua uhattiin julkisesti blogi­kir­joi­tuksessa hengellä ja terveydellä. Tein asiasta tutkintapyynnön Tampereen poliisille, mutta sitä ei otettu vastaan.

YLE, jota maanantaisen A-studion perusteella voisi kutsua Ville Niinistön mainostoimistoksi, käänsi nopeasti Helsingin tapauksen natsien rasistiseksi teoksi, ja kourallinen höyrypäisiä nuoria saivat osak­seen sekä median että valtioneuvoston huomion. Vaadittiin, että tällaiset mielipiteet pitää kieltää lail­la! Otetaan siis natseille tyypilliset aseet natsien vastaiseen taisteluun ja tehdään Suomesta viher-vasemmistolainen kansal­lissosialistinen valtio, jossa yksi puolue määrää mitä maassa kulloinkin on soveliasta sanoa ja ajatella.

Suomessa jokaisella on oikeus uskontoonsa ja ajatuksiinsa ja monikulttuurisen yhteiskunnan tun­nus­merk­keihin kuuluu suvaitsevaisuus. Jos olemme valmiit hyväksymään Stalinis­tista kommu­nismia tavoit­televia puolueita, sharia-lakia ajavia ja sitä kautta demokratiaa romuttavia uskontoja tai avointa ter­roria suosivaa Eläinten Vapautus Rintamaa, niin mitä merkitystä on pikku­bussillisella pojan­nuli­koita, jotka vannovat Hitlerin nimeen? 

Ei tarvitse mennä kuin vuoteen 1939, jolloin Ruotsin sosiaalidemokraattinen liike ehdotti Nobelin rauhanpal­kin­toa Hitlerille ja 22.6.1941 Aftonbladet ylisti natsien hyökkäystä Venäjään. Hyökkäys kuulemma pelas­taisi Euroopan punaiselta terrorilta. Kun Hitler kaatui, mentiin hurs­kastelemaan Stalinin selän taakse ja kun Stalin kaatui, tehtiin valtiomiestasolla ekskursioita DDR:n laatu­yhteiskuntaan. Vain Tiitisen listan salaaminen pelasti oikeamieliset sekä julkiselta nöyryytykseltä, että jälkihieltä.

Median tulee ymmärtää, että liika puolueellisuus ja yksisilmäisyys ovat suurimmat yksittäiset yhteiskunnallisia ristiriitoja ruokkivat tekijät. Newtonin III laki sanoo: ”jos painat jaloillasi katua 80 kg painolla, niin maa vastaa samalla voimalla”. Juuri näin syntyvät myös yhteiskunnalliset ristiriidat ja vastakkainasettelu. Suuri uho kohtaa aina yhtä voimak­kaan vasta­reaktion. Ei siis ole valkoista ilman mustaa, sotaa ilman rauhaa tai rakkautta ilman vihaa.

Suomalainen oikeustaju olisi vaatinut menneen viikon tapahtumista, että irakilaisten pakolaisten Otanmäessä tekemää murhaa käsiteltäisiin samalla uholla kuin tuo pieni kotimainen nahistelu Asemanaukiolla Helsingissä. Se olisi osoittanut tasapuolisuutta, koska Otanmäen tappo täytti kaikki rasismin tunnus­merkistöt. Näin ei kuitenkaan tehty, vaan katsottiin tärkeämmäksi kasvattaa kansalaisten keskinäistä vihanpitoa ja eri­puraa vaikenemalla todellisesta rasismista.

Muistakaamme, että jokaisella ajalla on oma jumalansa ja se jumala on juuri niin oikeassa kuin oma uskomme on valtamediaan. Jos näihin jumaliin takertuu, on olemassa riski, että huomaa olleensa juuri se henkilö, joka lopulta kantaa vastuun yhden tai useamman viattoman ihmisen tuhosta.