Ihmisen tunteet ovat kehittyneet vuosituhansien aikana ja niiden
biologinen perusta löytyy savannien apinalaumojen kaltaisista
yhteisöistä. Tunteet eivät näiltä ajoilta ole muuttuneet, vaan samat
tunteet vaikuttavat edelleen nykyihmisissä. Kulttuuri ja oppiminen
muokkaavat rajoitetusti tunteitamme, mutta ne ovat aina ankkuroituneet
ihmisen biologiseen perustaan. Voidaan sanoa, että ”sivistys” on kuin
ohut kuori, joka peittää alleen itseään älykkääksi kutsuvan eläimen.
Harva ymmärtää, että hienot aivomme ovat evoluution myöstä rakentaneet
itsesuojeluvaiston ja lajikehityksen tarpeen päälle sopivan ohuen ja
sekavan selitysten verkon.
Kun tarkastellaan ihmisen biologista perimää, niin huomaamme, että
lähes kaikki tunteet voidaan palauttaa neljään perustunteeseen: Ilo (sain saalista), suru (saaliini ryöstettiin), pelko (minua saalistetaan) ja aggressio (et perkele vie saalistani). Nämä ja näiden johdannaiset muodostavat mitä kutsumme sivistykseksi.
Ihmisessä olevaa petoa peittää vain ohut kalvo, ja kalvo toimii niin
kauan kuin itsesuojeluvaisto ei ole aktivoitu, eli oma etu ei ole
uhattuna. Suojan pettämiseen ei kuitenkaan tarvita kuin pientä mielen ja
massojen manipulointia. Juuri sellaista, joka sopii aikamme median
toimikuvaan. Laumaeläimet tarvitsevat johtajan ja voittoisaa johtajaa
seurataan kuin sopulilauma edellä heiluvaa häntää, koska valtaosa
ihmisistä ovat kyvyttömiä ajattelemaan itsenäisesti tai toimimaan
rationaalisesti.
Rationaalisuudella tarkoitan kykyä käyttää omien tunteiden ja
objektiivisen tiedon vuorovaikutusta päätöksenteossa vaistojen,
käskytyksen tai tradition lisäksi tai sijaan. Rationaalisuuteen kuuluu
vaihtoehtojen tietoinen arviointi ja usein myös esimerkiksi logiikan tai
matematiikan käyttö avuksi. Samoin siihen kuuluu kyky määritellä
tavoitteet ja niiden saavuttamiseksi käytettävissä olevien
toimenpiteiden arviointi, toteutettavan toimenpiteen valinta ja lopulta
suunnitelman toteutus.
Niin korona- kuin ilmastosekoilu osoittaa, miten poliittinen
valtapeli nopeasti puhkaisee tuon sivistyksen ohuen kalvon ja palauttaa
ihmisen tai oikeammin ihmiskunnan takaisin apinalauman tasolle, jossa
pelko (minä voin kuolla) ja aggressio (sinä uhkaat minua) ohjaavat
valtaosan elämää.
Olemmeko menettäneet terveen järjen vai onko sitä koskaan edes ollut?
Kuinka jokin auktoriteetti voi vakuuttaa massat niin helposti, että ei
tauti vaan rokottamattomat ovat yhteiskunnan vihollinen numero yksi.
Rokottamattomat on syyllistetty, koska heidän väitetään levittävän
tautia, johon rokotetut ilmeisesti kuolevat. Rokote toimii ilmeisesti
vain sellaisessa paikassa ja maailmassa, jossa kaikki on rokotettu ja
juuri tämä median ja viranomaisten kestoväite ja siihen uskominen
osoittaa, kuinka kauas rationaalinen ajattelu on kadonnut ja miten
sivistys pienellä kikalla on korvattu pelolla.
Rokottamattomien vastainen kampanjointi on herättänyt vihaa niitä
kohtaan, jotka käyttävät lääketieteellisiä valintoja kun lykkäävät tai
kieltäytyvät kokeellisesta rokotteesta. Kampanjan tarkoituksena on
eristää, häpäistä ja nöyryyttää heitä, jotka eivät suostu luopumaan itsenäisyydestään. Se ajaa tarkoituksella suomalaiset toisiaan vastaan
ja samalla ajaa huomion pois lääketieteellisestä todellisuudesta, jota
hallitsevat rokotteiden kyseenalainen tehokkuus ja rokotteesta
syntyneet huomattavat sivuvaikutukset.
Muistelen Stanfordin vankilakokeilua sekä Milgramin
tottelevaisuustutkimuksia Yalessa. Milgram järjesti kokeen, jossa
satunnaisesti valittu henkilö, joka ei tiennyt kokeen taustoja,
lääkäriksi pukeutuneen henkilön (auktoriteetin) opastuksella antoi
sähköiskun ”potilaalle”. Lääkärin (auktoriteetin) määräyksestä henkilö
antoi ”potilaalle” yhä voimistuvan sähköiskun vaikka potilas huusi ja
kiemurteli tuskissaan. Tässä kokeessa ”potilas” oli näyttelijä, eikä
sähköiskuja tullut, mutta sitä koehenkilöt eivät tienneet. Koe osoitti,
kuinka ohut ihmisen sivistyksen ja empatian kalvo on.
Nykyinen ilmiö, jossa rokottamattomia vainotaan, liittyy jossain
määrin tähän kokeeseen, koska ”valtamedian, lääkäreiden ja viranomaisen”
painostamilla ihmisillä ei yleensä ole minkäänlaista yhteyttä
luonnolliseen empatiaan muita kohtaan. Painostamalla on luoto
etuoikeutettu ryhmä (rokotetut) ja hylkiöt (rokottamattomat).
Se mitä seuraa, kun auktoriteeteilla aikaansaatu jako hyviin ja
pahoihin jatkuu, on nähtävissä Stanfordin Yliopiston 1970-luvulla
tehdyssä vankilakokeessa. Kokeessa tutkittiin ihmisen reagointia
valtasuhteisiin vankilanomaisessa ympäristössä. Koehenkilöiksi valittiin
24 vapaaehtoista miesopiskelijaa, jotka kaikki olivat ennen
hyväksymistä testattu ja todettu henkisesti normaaleiksi. Osallistujat
tulivat keskiluokkaisista, koulutetuista perheistä, eikä kenenkään
taustalla ollut mielenterveysongelmia eikä päihteiden väärinkäyttöä.
Koehenkilöt jaettiin arpomalla kahteen ryhmään: puolet määrättiin
esittämään vanginvartijoita (rokotettuja), puolet vankeja
(rokottamattomia). Koe toteutettiin yliopiston kellarikerroksen
laboratoriossa, joka oli lavastettu vankilaksi. Vankeja esittävät nuoret
miehet riisuttiin alastomaksi, suihkutettiin desinfioivalla aineella,
ja heidät puettiin täsmälleen samanlaisiin, kaapumaisiin vanginasuihin,
joiden rintaan oli kiinnitetty tunnusnumero. Oikeita nimiä ei käytetty.
Myös vartijoilla oli yhtenäiset khaki-univormut, jonka varustuksiin
kuuluivat aurinkolasit, kumipamppu ja pilli. Vartijoita neuvottiin
pelkästään huolehtimaan siitä, että vankilassa säilyy yllä kuri ja
järjestys ja että vangit käyttäytyivät heitä kohtaan kunnioittavasti.
Väkivallan käyttö kuitenkin kiellettiin.
Stanfordin vankilakokeen oli määrä kestää kaksi viikkoa, mutta se
jouduttiin keskeyttämään jo kuuden päivän kuluttua. Kävi ilmi, että
vanginvartijoina toimivat nuoret miehet nopeasti alkoivat kohdella
vankeja yhä raaemmin. Vangeille määrättiin fyysisiä rangaistuksia ja
heitä nöyryytettiin. Vartijat alkoivat myös manipuloida vankeja
toimimaan toisiaan vastaan jakamalla suosionosoituksia ja rangaistuksia
[Wikipedia].
Nykyisessä tilanteessa viranomaiset ovat vakuuttaneet rokotetuille,
että rokottamattomat ovat yhteiskuntamme suurin uhka, koska he eivät
halua alistua auktoriteettien käskytyksille. Kukaan ei kysy, onko näillä
keinoilla on edes pienintäkään tieteellistä perustetta. Jakoa
rokottamattomiin ja rokotettuihin halutaan tuoda näkyviin kuten Hitler
aikoinaan erotteli juutalaiset muista Daavidin tähden avulla. Nyt
puuhataan koronapassia!
Australiassa eräät osavaltiot ovat jo perustaneet keskitysleirejä
rokottamattomille. Jatkuvatko tapahtumat siellä kuten Stanfordin
kokeessa? Ihmetteleekö kukaan miksi Natsi-Saksa syntyi keskelle
sivistynyttä Europpaa?
Ihmetteleekö kukaan vaikka Suomi olisi historiakirjojen seuraava natsimaa?